Skip links

Main navigation

Konsultaationumeroon tulvii puheluita

Konsultaationumeroon tulvii puheluita

”Tavoittelemanne henkilön vastaajan muisti on täynnä.”

Näillä sanoilla lasten oikeuspsykiatrian konsultaatiopuhelin Tampereen yliopistollisessa sairaalassa tervehti soittajaa huhtikuun alussa. Viranomaisia palvelevaan numeroon tulevat puhelut ovat lisääntyneet rajusti, lähes kolminkertaistuneet viimeisen parin vuoden aikana.

– Niinkö se vastaaja sanoo? Odota hetki, hoidan asian heti, sanoo psykologi Katri Tala.

Tala työskentelee Taysin lasten oikeuspsykiatrian yksikössä kahdeksatta vuotta. Tänä aikana työryhmän koko on kasvanut työmäärän paisuessa.

– Kynnys ilmoittaa epäilystä on laskenut. Lasten pahoinpitely on seksuaalisen hyväksikäytön tavoin tullut ilmoitusvelvollisuuden piiriin, ja koulutusta asiaan on lisätty.

Tala on pestissään nyt kahdeksatta vuotta. Hänen arvionsa mukaan lapsiin kohdistuva väkivalta on tänä aikana vähentynyt, vaikka tarkkoja lukuja on vaikea antaa, sillä eri viranomaisten laskentatavat vaihtelevat rajusti.

Lasten oikeuspsykiatrian yksiköitä on viisi, yksi jokaisessa yliopistosairaalassa. Ne tekevät poliisin virka-apupyynnön perusteella lasten oikeuspsykologisia haastatteluja ja somaattisia tutkimuksia, joissa yritetään selvittää, onko lapselle tehty väkivaltaa.

– Meille ohjautuvat haastavimmat tapaukset, alle kouluikäiset lapset ja esimerkiksi ne, joilla on mielenterveysongelmia tai kehitysviivettä.

Lasta haastatellaan mahdollisimman neutraalilla tavalla ilman johdattelua. Ajatus on, että lapsi itse kertoo mahdollisimman paljon. Talan kinkkinen tehtävä on arvioida, miten luotettava lapsen todistus on ja onko todennäköistä, että väkivaltaa on tehty.

– Huoli voi herätä vaikka lapsen puheista, mutta aina taustalla ei ole rikosta. Meidän selvitysten jälkeen usein kuitenkin käy niin, että epäily väkivallasta jää, mutta riittäviä todisteita ei saada, jos lapsi ei osaa ikänsä tai kehitystasonsa vuoksi kertoa riittävän selkeällä tavalla. Lapsen ei myöskään ole pakko kertoa, joten huomioimme myös hänen oikeutensa emmekä vaadi tai pakota ketään.

Taysin oikeuspsykiatrian yksikössä työskentelee myös neljä sairaanhoitajaa, kaksi psykiatrian puolella ja kaksi tekemässä somaattisia tutkimuksia lääkärin työparina.

– Psykiatrian puolella he tapaavat lasten saattajia ja omaisia. Perheitä kannatellaan ja tuetaan, poliisin tehtävä on hoitaa aikuisten kuulustelut.

Koko talven ja kuluneen kevään mediassa on käsitelty näkyvästi ilmi tulleita lasten seksuaalisen hyväksikäytön tapauksia. Muu lapsiin kohdistuva väkivalta on kuitenkin paljon tätä yleisempää ja myöskin yleisempää kuin aikuisiin kohdistuva väkivalta.

– Lapsiin kohdistuva väkivalta siirtyy sukupolvelta toiselle. Meillä on vasta nyt vanhempina ihmisiä, joiden lapsuuden aikana lapsen fyysinen kuritus on ollut rikos.

Viimeisimmässä ilmi tulleessa hyväksikäyttövyyhdissä internet on ollut merkittävä tekijä. Väkivaltaisen lasten hyväksikäyttömateriaalin levittäminen netissä ja lasten nettisaalistajat ovat viranomaisille iso haaste.

– Viranomaisyhteistyö on tiivistynyt. Me teemme yhteistyötä syyttäjien, poliisin ja sosiaalitoimen kanssa. Nettiin liittyviin rikoksiin tarvitaan uutta osaamista ja ajattelutapaa etenkin poliisilta.

Tala muistuttaa, että edelleen yleisintä on, että tekijä löytyy hyväksikäytön uhrin lähipiiristä.

Jos lapsen kanssa tekemisissä olevalla ihmisellä herää epäily väkivallasta Tala toivoo, että poliisia ja lastensuojelua konsultoidaan rohkeasti ja hyvin matalalla kynnyksellä. Viranomaiset voivat konsultoida myös yliopistosairaaloiden yhteydessä toimivia lasten ja nuorten oikeuspsykiatrisia ja oikeuspsykologista yksikköä.

– On hyvin tärkeää, että viranomaiset päättävät toimintamallin ja esimerkiksi sen, milloin vanhemmille kerrotaan asiasta. Jos epäilee, että lapsi on välittömässä vaarassa eikä kotiin meno ole turvallista, voi soittaa myös sosiaalipäivystykseen.

Sairaanhoitajan kannattaa huolen herätessä kirjata sanatarkasti ylös, mitä itse sanoi ja mitä lapsi sanoi. Lapsi saa puhua vapaasti, ja itse voi kysyä vaikka ”haluatko kertoa asiasta vielä jotain”. Tarkempaa haastattelua ei tule tehdä, ettei vahingossa syötä sanoja lapsen suuhun ja näin vaikeuta tutkintaa.

– Kun ilmoituksen tekee, voi jäädä odottamaan sitä, että prosessi etenee omalla painollaan. Näiden asioiden selvittely on monimutkaista viranomaisyhteistyötä, jossa kukaan ei tee yksin mitään.

Katri Tala puhuu yhdessä kollegansa, psykologi Tiina Väkiparran kanssa Fiocan Lapsi potilaana tapahtumassa  9.-10.10. Tamperetalossa. Luennon aihe on Lapsen seksuaalisen hyväksikäytön ja/tai pahoinpitelyn tunnistaminen.

Katso Lapsi potilaana -tapahtuman koko ohjelma:
Keskiviikko 9.10. >>
Torstai 10.10. >>

Teksti Suvi Leppiniemi Kuva Shutterstock